Ikinä ennen en ole tykännyt liian hiljaisesta metsästä, ikinä ennen en ole tykännyt poimia mustikoita! Tänä kesänä on tapahtunut jotain tosi kummallista: olen poiminut ainakin 5l pakkaseen mustikoita, ja poimimisen jälkeen oli ihanaa jäädä hetkeksi kuuntelemaan sitä hiljaisuutta (jos nyt hiljaisuutta voi kuunnella?). Nämä kuvan mustikat kävin poimimassa tänään työkaverin kanssa, ja hänelle suuri kiitos seurasta ja kyydistä.


Ikinä ennen en ole myöskään pitänyt minkäänlaisten kasvien kasvattamisesta, koska onnistun aina tappamaan kaikki. Tänä kesänä laitoin kuitenkin parvekkeelle kasvamaan persiljaa, sitruunamelissaa ja tilliä, ja ne on vielä hengissä!

Olen taas innostunut bloggaamisesta, blogini aihe tosin taitaa vaihtua sekalaiseksi, koska käsitöitä/askarteluja ei valmistu siihen tahtiin kun haluaisin blogiani päivittää!